Vahtori
VahTori 18.4.2012Tällä kertaa tulee juttua kodista. Reportterimme Vahdon korvesta kertoo oman kotinsa tarinan.
Kerro sinäkin minulle oman kotisi tai sukusi tarina, niin julkaisen sen täällä muidenkin iloksi. Voit kirjoittaa nimimerkillä, jos haluat. Kevät tulee kohta vauhdilla ja oma piha sekä kotiseutu saa uuden vihreän sävyn. Nautitaan keväästä joka tavalla mm. ulkoillen.
TALON TARINA
Mutkittelevan Varsinais-Suomalaisen kylätien päässä on nykyaikainen maatila, jonka päärakennus pilkottaa yli 60 vuotta vanhan kuusiaidan suojissa. Rakennus on vaalea ja aikaa nähnyt, mutta yhä hyvässä kunnossa oleva rintamamiestalo. Perheemme asuu vuonna 1952 valmistuneessa talossa, jonka ovat rakentaneet jo mieheni edesmennyt isä ja hänen isänsä, eli mieheni isoisä, sekä mieheni setä. Perhe (kolme lasta ja vanhemmat) tuli Karjalasta. Jostain syystä isoisä ei halunnut sitä siirtolaistilaa, joka heille osoitettiin, vaan hän halusi ostaa tämän tilan, joka oli ollut läheisen suurtalon torppa. Tilalla oli pieni mökki ennestään asuintalona. Se on nykyään työvajana. 50-luvun alussa oli kaikista rakennustarvikkeista vielä pulaa ja ne olivat kalliita, ja niin säästeliäitä oltiin, että vanhat tarvikkeet käytettiin toistamiseen jos suinkin. Naulatkin, kunhan ne suoristettiin ensin. Talo on tyypillinen rintamamiestalo, jossa huoneet kiertävät savupiippua. Pihamaalta sisälle astuessa vastassa oli ikkunallinen eteinen, lasikuisti, jonka ikkunalaudoilla talon alkuvuosikymmeninä kirkkaanpunaiset pelakuut viihtyivät. Sen jälkeen tultiin varsinaiseen eteiseen, josta ovet avautuivat alakerran huoneisiin, tupaan ja kahteen kamariin: makuu- ja vieraskamariin. Tuvan takana oli myös yksi makuukamari lisää. Portaat veivät yläkertaan, jossa oli kaksi makuukamaria. Sisävessaa tai saunaa ei ollut, vaan käytössä oli puusee ja ulkosauna. Sisälle vesi tuli pumpulla omasta kaivosta. Lämmitys toimi siten, että puuhellassa oli kaksi luukkua, joihin pantiin puita toiseen, kun haluttiin käyttää hellaa ruuanlaittoon, ja toinen luukku oli lämmitykseen tarkoitettu. Kuuma vesi kiersi pattereihin ja lämmitti taloa. Ruuanlaitto ja leipominen hellalla antoi myös lämpöä pirttiin. Appiukko aikoinaan piti talon hyvässä kunnossa, suuria remontteja ei ole talolle tehty. 1970- luvun lopussa talo koki suurimman remonttinsa tähän asti. Silloin lattioita otettiin ylös ja eristystä lisättiin. Ikkunallinen lasikuisti purettiin pois. Sen tilalle rakennettiin ajanmukaisesti ns. elintasosiipi eli saunatilat ja sisävessa. Talon asukkaille haluttiin lisää asumismukavuutta. Lisäosan rakentaminen tehtiin mielestäni hienosti. Lopputulos on toimiva ja kaunis, ei tavanomainen pullistuma talon sivulla. Talo on edelleen sisätiloiltaan edellä kuvatun tapainen. Talosta on hyvin aistittavissa vanhan rintamamistalon henki ja miljöö. Suvun miehet ovat rakentaneet talon hyvin, appiukko oli kätevä käsistään. Talon valmistuttua hän teki vielä taloon huonekalutkin. Meillä yhä on käytössä hänen tekemänsä keittiön kalustus: pöytä, tuolit pitkine penkkeineen ja keinutuoli. On myös mainittava lasten pinnasänky, jossa tyttäremme ovat nukkuneet. Talon kalustus on kestänyt hyvin kahden sukupolven käyttöä. Itse muutin kotiimme vuonna 1987 tammikuussa sukupolvenvaihdoksen myötä. Alusta alkaen talo tuntui kodikkaalta. Kesähelteilläkin talossamme on sisällä viileää ja mukavan tuntuista. Syksyn sateilla kotimme antaa suojan tuulen tuivertaessa ikkunoiden takana. Pakkasen puremina talvi-iltoina on käperryn kuuntelemaan, kun talon nurkat paukkuvat. Keväällä on ihana pestä ikkunat, ja ripustaa raikkaat verhot talon ikkunoihin. Aamukahvin aikaan voi jättää ikkunan auki ja kuunnella lintujen konserttia. Pihapiirissämme on myös punainen 90-luvun alussa rakennettu ns. vanhanväen nykyaikainen talo, mutta uskon, että jatkamme asumista vielä eläkkeelle siirtymisen jälkeenkin tässä meille niin rakkaassa ja muistorikkaassa talossa. Jatkajat saavat asettua punaiseen taloon.
Ps. Puretun lasikuistin vanhat ikkunat karmeineen ovat nykyään pienen saunamökkimme ikkunoita, joten talomme tarina jatkuu yhä.
Kevätterveisin, Elokuu
Kevät Minä tahdon maljani tyhjentää, Ja tahdon ma lauluni lahjoittaa, -Eino Leino- Marttilan Tiina tiina.marttila@netti.fi
|
|
