Ruskon hautausmaa

Koska Ruskon vuorella (in Monte Ruscho) on ollut kirkko 1200-luvulta alkaen, niin kauan se on ollut myöskin vainajien leposijana. Teidämme, että paras hautapaikka oli kirkon lattian alla, mielellään mahdollisimma lähellä alttaria. Vain köyhät, joilla ei ollut varaa maksaa, joutuivat tyytymään ulkohautaukseen.

Kirkon alle haudatuista meillä on tietoa seurakunnan rippi- ja historiankirjojen perusteella kolmensadan vuoden ajalta. Heidän ja kokonaan aikakirjojen ulottumattomiin jääneiden muistoksi on pystytetty kivi kirkon vierustalle: "Ruskon 1337 ensimmäisen kerran itsenäisenä seurakuntana mainitun v. 1445 korjatun kivikirkon suojaan siunattujen ja unohdettujen vainajien muistolle omistaa tämän kiven Ruskon seurakunta."

1822 annetun kiellon jälkeen oli perustettava varsinainen kirkkotarha.

1870-luvulla ja 1911 hautausmaata laajennettiin ja kiviaita siirrettiin uusille rajoille.

Kaariportin läheisyydessä on sankarihauta, jonka ulkoasun os suunnitellut taiteilija Ilmari Virkkala.

Sankarihaudan vieressä on Karjalaan jääneiden muistomerrki ja pääportin takana ensimmäisen suomalaisen piispan Maunu I:n patsas. Hän oli Merttelän kylästä kotoisin oleva ja toimi piispana 1290 - 1308.