Vahtolan saarnoja

Lasse Vahtola

 

Saarnat ovat vapaasti käytettävissä ja kopioitavissa, kunhan lähde on mainittu. Saarnojen sisältämien sitaattien ja lainauksien lähteet on ilman muuta myös ilmoitettava.

 

 

Joulusaarna  2010 Vahto

Tournierin neljäs kuningas

 

Eräs jouluajan arvokkaimpia lukukokemuksiani on minulle ollut Michel Tournierin kirja neljäs tietäjä. Kirja perustuu vanhaan legendaan neljännestä kuninkaasta, joka halusi tulla kumartamaan syntynyttä Vapahtajaa. Hän tuli kaukaa idästä. Hänen valtakuntansa oli köyhä, mutta hän otti mukaansa kalleinta mitä valtakunta pystyi tarjoamaan, helmiä, pellavaa, turkiksia ja hunajaa. Seuratessaan tähteä tämä neljäs, köyhä kuningas majoittui vaatimattomaan majataloon, jonka lattialla köyhä kerjäläisvaimo juuri oli synnyttämässä lastaan. Kaikki olivat tämän vaimon hyljänneet. Kuninkaan kävi häntä sääliksi. Hän jäi vaimon turvaksi ja antoi turkkinsa vastasyntyneen lapsen suojaksi. Matkallaan Vapahtajaa kumartamaan tämä neljäs kuningas saapui maahan, jossa vallitsi sanomaton hätä ja puute. Kuningas jakoi kaikki kallisarvoiset tuliaisensa, koska hänestä tuntui, että hän ei voi sulkea sydäntään köyhyydessä elävän kansan tarpeilta.

 

Kuningas kuitenkin jatkoi matkaansa. Hänen ratsunsa oli kuollut ja kaikki tuliaisensa hän oli jakanut tarvitseville. Saapuessaan suuren meren rantaan kuningas huomasi kaleerin, joka oli juuri irtautumassa rannasta. Huutavien merimiesten keskellä oli vanha vaimo ja nuorukainen. Nuorukainen saisi lähteä kaleerin mukana sovittamaan kuolleen isänsä velkaa. Raskain sydämin kuningas päätti lähteä tuon nuorukaisen sijasta, jotta hänen äitinsä saisi pitää pojan turvanaan, ainoana mikä tällä oli jäljellä. Kolmekymmentä vuotta kuningas palveli orjana kaleerilla sovittaen ventovieraan nuoren miehen rangaistusta. Kaikki laivalla unohtivat vähitellen, että kuningas oli tullut vapaaehtoisesti laivaan. Kuningas oli köyhä, vanha ja väsynyt kun hän vihdoin vapautui kaleeripalveluksestaan. Edelleen hän jatkoi matkaansa sinne, minne tähti heikosti loistaen vieläkin häntä johdatti maailmaan syntynyttä uutta kuningasta tervehtimään.

 

Lopulta kuningas saapui suureen kaupunkiin, jossa ihmiset valmistautuivat viettämään juhlaa. Kaupungissa kuningas tapasi vanhan kerjäläisnaisen. Hänelle kuningas oli lahjoittanut turkkinsa lapsen peitoksi. Nainen ei tuntenut kuningasta mutta kertoi, ”minä annoin hänelle sydämeni, vaikka hän ei saanut koskaan tietää sitä. Jotain voi kerjäläinenkin antaa, sydämensä”.

Nainen kertoi, että tänään oli kaupungissa kuoleva korkein kuningas. Juhlavieraiden mukana tämä vanha, köyhä kuningas tuli kummulle, jossa oli kolme ristiä. Keskimmäisessä riippuva kantoi kruunua, vaikkakin vain orjantappuraista. Silloin vanha kuningas tiesi, tässä oli se Vapahtaja jota hän oli lähtenyt tervehtimään. Miten hän olikaan häpeissään ja pahoillaan, kun hän matkalla oli jakanut pois kaikki lahjansa. Silloin hän muisti kerjäläisnaisen sanat – köyhäkin vai antaa jotain, sydämensä.

 

Tällainen on legenda neljännestä kuninkaasta ja vaikka kerroinkin tarinan juonen, Tournier kertoo tarinan niin paljon paremmin, ettei se kenenkään lukunautintoa vähennä.

 

Vanha katekismus määrittelee elämämme tärkeimmäksi asiaksi Jeesuksen tuntemisen. Että siis oppisimme tuntemaan Jeesuksen, Vapahtajan.  Vuonna 1966 lauluyhtye Beatles oli maineensa huipulla, ja sen eräs jäsen ja perustaja John Lennon sanoi haastattelussa, että heidän yhtyeensä on suositumpi kuin Jeesus. Uutinen levisi nopeasti Amerikkaan, missä katolinen kirkko suuttui asiasta, ja ilmaisi syvän järkytyksensä lausunnosta. Katolisen kirkon paheksumista, oikeastaan pannaa kesti 40 vuotta.

 

Me vietämme tänään Jeesuksen syntymäpäivää. Kaikki tietävät ja muistavat tämän päivän. Mutta kuka muistaa Keisarin Aleksanteri II syntymäpäivän – hän sentään vaikutti ratkaisevasti Suomen oloihin? Tai Kuningas Kustaa Vaasan syntymäpäivän? Lienemme unohtaneet myös Kaarle Suuren ja keisari Napoleumin syntymäpäivän. Joku saattaa vielä muistaa prinsessa Dianan tai jopa Kekkosen syntymäpäivän, mutta pääsääntöisesti nekin ovat unohtuneet.  Voiko ketään verrata Jeesukseen?

 

Tuntemattomaksi jäänyt kirjoittaja, jonka nimikin on unohtunut, hän on kirjoittanut Jeesuksesta: ”Hän tuli ihmiseksi, jotta meistä voisi tulla Jumalan lapsia. Sylilapsena Hän aiheutti harmia kuninkaalle.

Pikkupoikana hän askarrutti oppineita. Täysi-ikäisenä Hän hallitsi luonnon voimia. Hän käveli aaltojen päällä, hän käski meren rauhoittua.

Hän paransi joukoittain ihmisiä ilman mitään lääkettä.

Hän ei koskaan kirjoittanut kirjaa ja kaikkialla maailmassa kirjastot ovat täynnä kirjoja, joita on kirjoitettu Hänestä. Hän ei koskaan säveltänyt nuottiakaan, silti Hänestä on tehty enemmän lauluja kuin kenestäkään muusta. Suurmiehiä on syntynyt ja kuollut.

Hän elää yhä.

Herodes ei kyennyt tappamaan häntä, Saatana ei pystynyt viettelemään häntä, kuolema ei voinut tuhota häntä, hauta ei voinut kätkeä häntä.

Kaikki muut olivat epäonnistuneet ja kadonneet mutta Jeesus ei.

Hän on ainoa täydellinen”.

 

Elämämme tärkein asia on tämän Jeesuksen tunteminen. Voimme tuntea hänet, lapsuudesta asti. Tai voimme oppia tuntemaan hänet vasta elämämme viime metreillä. Sillä ei ole merkitystä. Sillä viime kädessä me emme opi tuntemaan häntä oman yrittämisemme tai ponnistelujemme perusteella.

Mutta Hänen tuntemisensa kautta meidänkin elämämme saa merkityksensä. 

 

Lasse Vahtola