Parempaa uutta vuotta 2021

Tiedätkö mitä olisi tapahtunut,

 jos olisi ollut kolme viisasta naista

 kolmen viisaan miehen sijasta?

 He olisivat kysyneet suuntaa,

 saapuneet ajoissa,

 auttaneet synnytyksessä,

 siivonneet tallin,

 tehneet perunalaatikkoa,

 tuoneet käytännöllisiä lahjoja ja

 maailmassa olisi rauha.

Yksi menneiden vuosisatojen harhaoppi on se isiltä peritty ajatus, että toimitaan näin, kun näin on aina ennenkin tehty. Se on varmin tie siihen, että kehitys sammuu ja viimein loppuu. Tämä tuo mukanaan paatoksellisuutta ja jähmeyttä uudistua. Muistelen Kekkosenkin sanoneen, että ihmisen pitää elämässään uudistaa ajatteluaan.

Valtiollisessa ja kirkollisessa konteksteissa usein perinteinen menettelytapa koettu turvalliseksi. Mennään niin kuin on ennenkin menty. Minä, joka pidän itseäni monissa asioissa konservatiivisena, olen huomannut, mikä raikkaus liittyy siihen, että uskaltaa luovuttaa vanhoista pinttyneistä ajatuksistaan ja uskaltaa lähteä johonkin uuteen. Ottamatta puoluepolitiikkaan kantaa, niin täytyy todeta, että kyllä Suomen nuoret naiset hallituksessa ovat minusta hienolla tavalla johtaneet maatamme tänä vaikeana aikana. Hienoa, että naisiin uskotaan ja luotetaan. Ja valittiinpa radikaalisti nuori nainen turun arkkihiippakunnan piispaksi. Siis vaativaan virkaan, jossa koskaan aikaisemmin ei ole naista ollut. Tästä iloitsen suuresti!

Kun mennään ajassa 2000 vuotta taaksepäin, niin silloinkin tapahtui radikaaleja asioita. Jeesuksen syntyminen oli yksi ehkä kaikkein radikaalein tapahtuma, mitä koskaan on tapahtunut. Eikä ainoastaan se, että Jeesus syntyi, vaan myös se mitä hän teki. Jo silloin tuon mestarin opetuksen olivat sellaisia, että ne järisyttivät koko Rooman valtakuntaa. Naisten, lasten ja orjien huomioiminen oli tuohon aikaan sellaista, mihin ei oltu totuttu. Jeesus antoi arvon heille. Jeesus toi yhteiskunnalliseen ja uskonnolliseen keskusteluun käsitteen tasa-arvo.  Näin ei oltu tehty koskaan ennen. Vaikka kristinuskoa on pidetty vanhoillisena uskontona, niin oikeasti se on jotain ihan muuta. Jo ajatus rakastaa vihamiestään oli monille aivan käsittämätön ajatus. Mutta siihen Jeesus meitä kehotti. Ja ylipäänsä toisen ihmisen rakastaminen, ja vielä yhtä paljon kuin itseään, tuntui käsittämättömältä.

Edellinen vuosi, jota voidaan kutsua koronavuodeksi, sai aikaan paljon uusia juttuja kirkon elämässä. Kirkkoa on pidetty vanhanaikaisena, ja sitähän se onkin. Kun koronarajoitukset tulivat ensimmäisen kerran seurakuntiin, niin tuomiokapituli ohjeisti, että jumalanpalvelukset olisi hyvä striimata nettiin. Silloin aluksi kyllä ajattelin, että mitä ihmettä tästäkin tulee. Eihän meillä ollut kalustoa, vielä vähemmin kokemusta  ja osaamista filmaamiseen. Mutta Raamatussa sanotaan, että kaikki on mahdollista sille, joka uskoo. Ei auttanut kuin luottaa, että meilläkin Ruskolla aletaan tosissaan nauhoittamaan ja striimaamaan tapahtumia. Ja niin ihmeellistä kuin se olikin, se oli mahdollista. Pian seurakunnat ympäri Suomea tekivät ison digiloikan, ja niin mekin kännyköillämme striimasimme jumalanpalveluksia koteihin ja kaikkialle maailmaan. Ja se onnistui. Vaikka aluksi suoran lähetyksen katsojia olikin suhteellisen vähän, niin nauhoituksia pystyi seuraamaan sen tapahtuman jälkeenkin. Ja ne katsojaluvut yllättivät suuruudellaan. Toinen merkillinen asia seurakunnissa tapahtui, kun me työntekijät aloimme soittaa puhelimilla tietyt ikäluokat läpi, ja kysyimme: ”Mitä kuuluu?” Tämä koettiin arvokkaana ja tärkeänä. Moni kertoi kokeneensa hienon kohtaamisen puhelimessa. Jotain sellaista, mitä ei normaalisoloissa olisi ehkä tullut tapahtuneeksi. Koronarajoitukset toivat paljon ahdistusta ja surua, mutta vaikeudet piti pyrkiä kääntämään voitoksi.

Emme vielä tiedä, mitä ihmeellistä tänä vuonna tulee tapahtumaan maailmassa. Emme tiedä, mitä tapahtuu koronarintamalla. Kuitenkin aina kannattaa toivoa parempaa. Itse uskon, että tämä vuosi tulee olemaan varmasti parempi kuin viime vuosi. Yksi, mikä kannattaa muistaa aina, on se, että eletään sovussa toistemme kanssa, tapahtui mitä tapahtui. Yhdessä me olemme vahvoja. Minua on aina ihastuttanut Helsingissä Rautatientorilla sijaitsevan Ateneumin taidemuseon päädyssä olevat latinankieliset sanat: ”Concordia res parvae crescunt.” Eli sovussa pienet asiat kasvavat. Lause viittaa Suomen taidepiirien pitkään kamppailuun Ateneum-rakennuksen saamiseksi. Se on alkuosa roomalaisen historioitsijan Sallustiuksen teoksessa Jugurthan sota olevasta mietelauseesta Concordia res parvae crescunt, discordia maximae dilabuntur (”Sovussa pienet asiat kasvavat, epäsovussa suuret tuhoutuvat”). Mutta sovussa toinen toistaan kunnioittaen saatiin jotain hienoa aikaiskeksi. Eläkäämme siis sovussa toinen toisiamme rakastaen ja kunnioittaen. Lähtekäämme myös rohkeasti uudistamaan vanhoja pinttyneitä tapoja uusiin ja parempiin. Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.

Hyvää ja parempaa uutta vuotta!

Pasi-pappi Salminen, Ruskon kirkkoherra