Tervetuloa Ruskon seurakunnan kotisivuille

Elämän joki

Toteutin pitkäaikaisen haaveeni meloa kanootilla Merttelän padolta aina merelle asti Turun Pansioon. Suunnitelmat olivat olleet valmiina jo pitkään ja lähdimme ystäväni kanssa kauniina heinäkuisena aamuna iloisesti liikkeelle. Kun istahtaa kanootin pohjalle joelle, kokee aivan uuden maailman. Sellaisen, jota ei olisi osannut kuvitellakaan olevan olemassa. Tuntui kuin olisimme laskeutuneet viidakkoon, niin vehreää ja runsasta oli kasvillisuus Merttelän padolla. Vettä joessa oli vain tosi vähän. Ja vesi vähäni vähenemistään. Ensimmäisen kerran jouduimme kantamaan kanoottia Västerkoskentien vanhan myllyn luona, ja sen jälkeen olikin kulku tosi vaikeaa. Vettä vähän ja paljon kasvillisuutta. Välillä kannoimme kanoottia pitkin peltojen laitoja. Hujalantien kohdalla vesi loppui käytännössä kokonaan. Olimme pulassa ja matkantekomme meinasi loppua. Onneksi saimme eräältä ystävälliseltä maanviljelijältä Hujalantien varresta autokyydin kanootin kanssa aina Lähteenmäelle saakka, jossa vettä sitten olikin runsaasti. Lähteenmäestä matkamme jatkui kevyesti meloen lehmiä ja lintuja katsellen. Raision kolme patoa olivat hieno nähtävyys ja tunnelma oli melkoinen, kun alitimme vilkkaasti liikennöidyn Ohikulkutien. Raision kirkkokin vilahti matkalla. Turkuhallin kohdalla tuli eteen valtavat kaislat, josta ei tahtonut päästä millään eteenpäin. Uuvuttavan taistelun jälkeen pääsimme etanavauhtia eteenpäin ja vihdoin viimein merelle avoimille vesille. Olimme perillä.

Elämä on kuin jokimatka. Eteen saattaa tulla todella yllättäviä asioita. Sellaisia, joita ei ole osannut koskaan odottaa. Näin tapahtui meidän kanoottiretkellämmekin. Välillä aurinko paistaa ja välillä tulee eteen mahdottomia esteitä. Apua tarvitaan. Saimme retkellämme apua ystävälliseltä ihmiseltä, joka otti meidät autoonsa ja auttoi eteenpäin. Jeesus sanoi kerran: Rakastakaa lähimmäisiänne. Tätä rakkautta koimme. Voi käydä niin, että eväät loppuvat. Silloin toinen antaa omistaan, ja matka jatkuu. Elämän joella kulkiessa on hyvä muistaa, että meillä kaikilla on määränpää. Sitä kohti saamme meloa. On myös hyvä tietää, että meistä pidetään huolta.  Jeesus sanoi: ”Älkää murehtiko… katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö ole paljon suurempiarvoiset kuin ne?”

Tervetuloa mukaan Ruskon seurakunnan toimintaan; yhdessä meloen eteenpäin.

Pasi Salminen

Ruskon kirkkoherra

Kirjoituksissa siis sanotaan:"Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan." Ketkä tekivät näin: kuulivat mutta nousivat kapinaan? Kaikki ne, jotka Mooseksen johtamina olivat lähteneet pois Epyptistä. Keille Jumala oli vihoissaan neljäkymmentä vuotta? Niille, jotka lankesivat syntiin ja joiden ruumiit sitten jäivät autiomaahan. Keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepopaikkaansa? Niille, jotka eivät totelleet. Huomaamme näin, että perillepääsyn esti epäusko. Hepr. 3:15-19.

Oi Jumala, Sinä olet valmistanut rauhassa tien, jota minun on määrä kulkea tänään. Auta minua kävelemään polkuni suoraan. Jos puhun, poista valheet huuliltani. Jos olen nälkäinen, ota minusta pois kaikki valitus. Jos minulla on kaikkea yltäkyllin, hävitä minusta ylpeys. Anna minun kulkea halki tämän päivän kutsuen rukouksessa Sinua, oi Herra, joka ei toista herraa tunne.